Kirjoihin kiinni

Olin teininä todella ahkera lukemaan. Lukuharrastus alkoi, kun opin lukemaan ja ahmimisiässä siinä noin kymmenvuotiaana luin kaiken, mitä käsiini sain. Suunnilleen. Se ei ole liioiteltua sanoa, koska luin myös kodin tietosanakirjoista kaiken kiinnostavan. Minua viehättivät erityisesti historia ja maantiede. Vanhat asiat olivat mielikuvitusta kutkuttavaa luettavaa. Luin tosi monipuolisesti: kirjastosta piti aina tsekata uusien kirjojen hylly, mitä siellä nyt olisi tarjolla. Usein löytyi kiinnostavaa luettavaa.

Lainasin kirjastosta matkaoppaita ja haaveilin, minne matkustaisin. Ja luin tietysti aivan älyttömät määrät kirjoja, jotka sijoittuivat kaukomaille. Hieman vanhempana matkustinkin. Esimerkiksi Iso-Britanniaan menoa vauhditti selvästi se, että niin moni ponikirja, tyttökirja tai historiallinen rakkausromaani sijoittuu Brittein saarille.

Sitten aloitin historian opiskelun yliopistossa. Tenttikirjat täyttivät päivät, ja vain harvat kirjat tulivat vapaa-ajalla luetuiksi. Yliopistossa ollessani luin kyllä vielä joitakin kirjoja. Mieleeni on jäänyt totaalinen koukuttuminen Harry Pottereihin eräällä pääsiäislomalla, kun ajattelin vilkaista, miksi ne tästä kirjailijasta kohkaavat. Mutta enemmän tuli luettua tenttikirjoja. Niistä mieleeni ovat jääneet parhaiten sosiologian ja kirkkohistorian kirjat. Tenttiä varten opin lukemaan kursiivisesti, hyppien. Ei kaikkea kannattanut painaa mieleen, kun vähemmälläkin pärjäsi ja tentin läpäisi jopa kiitettävästi. Se kai yliopiston tehtävä onkin, että oppii opiskelemaan tehokkaasti.

Siitä viimeisten opiskeluvuosien kirjojen läpipaukutuksesta ja silmäilystä seurasi sellainen sivutuote, että en lukenut vuosiin mitään ylimääräistä lehtien lisäksi. Silloin harvoin kun luin, oli kiusaus suuri lähteä samalle linjalle, että silmäilin tekstiä. Verkkaisesti etenevät teokset eivät olleet minun juttuni. Jo aiemmin olin lukenut kirjoista mieluiten ensin alun ja lopun, ja tuo tapa vain vahvistui. En ole aikoihin lukenut saadakseni selville kirjan juonen, juonet ovat usein huonoja tai tylsiä. Tärkeämpää minulle on nauttia kerronnasta, ja hyvästä kielestä.

No, tänä kesänä olen lukenut kirjoja enemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen. Se ei ole tietysti paljon se, mutta olen taas päässyt lukemisen vauhtiin. Pikkulapsen kanssa lukemiseen keskittyminen on ollut aiemmin vaikeaa, mutta meidän neiti alkaa olla onneksi jo sen verran isompi. Oi, miten nautin lukemisesta. Olen lainannut nyt etupäässä kotimaista kirjallisuutta. Tämä tauko on tuottanut minulle paljon hyviä helmiä luettavaksi. Enää en halua hukata lukuharrastustani uudelleen. Kirjat ovat ihan oma maailmansa, josta niin nautin!