Laulut palasivat elämään

Lapsena minulla oli tapana laulaa paljon. Lauluja rallateltiin pitkin päivää leikkien ohessa, kuunneltiin kasetilta, laulettiin yksin ja yhdessä. Minulla oli tapana laulella myös omasta päästäni itse keksittyjä lauluja touhuillessani. Kyläkoulussa opettaja oli innostunut lauluista ja laulamista riitti syksystä talveen, joulusta kesään. Lapsena sain usein kuulla, että minulla oli kaunis lauluääni. Sehän vain innosti laulamaan, kovaa ja korkealta. Teininä harrastin kuorolaulua ja olin kuulemma aika hyväkin siinä. Korkea sopraano.

Muutamana viime vuonna en ole pahemmin laulanut. Ei ole laulattanut ja kuoroharrastuksenkin lopetin. Nyt kun sain ihanan tyttäreni Fridan, laulut ovat palanneet elämääni. Totesin lapseni jo synnytyslaitoksella selvästi sopraanoksi, sen verran oli kirkas itkuääni. Ostin myös lapselle levyjä jo ennen syntymää. Vanhanaikaisia lastenlauluja, ei mitään popversioita, koska haluan, että lapseni oppii selvät nuotit ja puhtaat sävelet. Laulamaan nuotilleen, koska en kestä epäpuhtautta laulussa. On meillä myös PMMP:n Puuhevonen, jota voi joskus kuunnella, mutta enimmäkseen suomalaisia kansanlauluja. Mainituista syistä.

Frida tykkää lauluista. Hän aukoo suutaan mukana, kujertaa ja hymyilee ja seuraa äidin ja isän suun liikkeitä laulaessa. Rytmiäkin Frida ymmärtää. Isänsä rummutteli pöytää Fridan ollessa sylissä niin tyttö reagoi heti rummutukseen. Etsi liikettä kroppaansa ja tanssi vauvan tavalla. Olin liikuttunut. Minusta on ihanaa, etä lapseni ymmärtää musiikkia. Ja että hän nyt kuulee samoja lastenlauluja, mitä minä ja mieheni lapsena. Sanat palautuvat mieleen nopeasti. Ne ovat olleet vain uinumassa mielen pohjalla.

Minä aloitin aikoinaan pianotunnit hiukan liian myöhään. Teininä motivaatio harjoitella lopahti, ja muutamassa vuodessa hankittu vähäinen soittotaito hävisi aika nopeasti. Mieheni osaa soittaa paremmin. Hänkin oli lapsena soittotunneilla käynyt pitkin hampain, mutta ei valita nyt. Olen miettinyt, haluaako Frida mennä soittotunneille. Minä en halua pakottaa, mutta voisin kokeilla houkutella ja mainostaa niitä. Jos vaikka innostuisi. Musiikki on niin kiva asia elämässä, että soisin sen tuovan lapselleni iloa myös aikuisena.

Vauvaperhe matkustaa osa 1

Kesäloma on alkanut toden teolla. Kesäkuussa matkustimme ensi töiksemme Saarenmaalle koko perheellä siskoni perheen kanssa. Yhdessä matkustaminen oli kivaa, vaikka tietysti hiukan haastavaa välillä, kun "liikkuvia osia" oli tavallistakin enemmän. Kaikki meni silti hyvin. Matkustaminen jatkui sitten juhannuksena kotimaan matkailulla, ja vietimme viikon Fridan mummolassa.

Sen verran paljon tuli kesäkuussa matkustettua, että nyt tuntuu, että pysymme kotona hetken. Matkustamisessa oli yksi hyvä puoli: tuli totisesti testattua käytännön asioiden sujuvuus vauvan kanssa erilaisissa tilanteissa. Kaikki meni hyvin ja itseluottamus siihen, että selviydymme, vain kasvoi. Neiti oppi ruokailemaan ulkoilmaravintolassa ja viihtymään hotellissa. Pyrimme myös matkustaessa toki rauhoittamaan elämää mahdollisimman paljon, pitämään kiinni nukkumaanmenoajoista ja huolehtimaan tasaisista ruoka-ajoista. Mukana meillä oli toki vaunut, joten vauva sai nukkua milloin halusi. Ehkä juuri siksi jäi tunne, että hyvin sujuu ja pärjätään hienosti.

Vauvallehan piti hommata Viron reissua varten passi. Nykyisin ei enää saa lisätä lapsia vanhempien passiin vaan jokaisella on oltava ikioma matkustusasiakirja. Jännitin etukäteen, miten kolmekuisesta otetaan passikuva, mutta se sujui oikein hyvin. Frida on pitänyt päätään topakasti pystyssä jo kauan ja valokuvaaja oli harjaantunut työssään hyväksi lasten kuvaajaksi. Sitä ei tosin tiedä, miten kauan tuolla viiden vuoden passilla uskaltaa matkustella sitten, kun vauva ei ole enää vauva vaan pikkuneiti kasvaa reippaaksi tyttöseksi. Kuulemma passeja on pitänyt uusia, kun ihmiset eivät ole uskaltaneet matkustaa vanhalla vauvapassilla enää.

Syksyllä on tiedossa lisää matkoja. Tarkoitus on käydä perhereissulla syyslomalla ja mahdollisesti minun luottamustoimeen liittyvä matka marraskuussa liikuttaa äitiä ja tytärtä Brysseliin. Passi ei siis jää aivan käyttämättömäksi. Huvittavaa sinänsä, että itse matkustin ulkomaille ensikertaa silloisella yläasteella. Tyttäreni on ensimmäisen lomamatkansa tehnyt kolmekuisena ja lisää on tiedossa. Näin muuttuu maailma.